Hyvät toverit, on kunnia olla puhumassa teille täällä Kuusankoskella. Puheiden aiheista ei tänä vuonna todellakaan ole ollut pulaa, pikemminkin päinvastoin, Omaan vappuni on aina kuulunut juhlan ohella marssi ja siksi oli hienoa saada olla myös perinteiseen tapaan olla marssimassa kanssanne.

Kaiken tämän keväisen auringon keskellä on huomattava, että elämme hyvin mielenkiintoisia aikoja. Vuosi vaalien jälkeen olemme tilanteessa, jossa hallitus on päättänyt lähteä muuttamaan suomalaisen yhteiskunnan suuntaa jonnekin aivan muualle. Meneillään on valtava yhteiskunnallinen muutos, kun hyvinvointivaltion rakenteita laitetaan uusiksi. Historiallisen siitä tekee se, että uudistusta tehdään selvästi ideologisin perustein, vaikka sitä kovasti yritetään maalata ”pragmaattiseksi” tai ”järkipolitiikaksi”.

Uudistuksia tarvitaan ja se on ollut useiden vuosien meneillään, edistäen joskus nopeammin ja joskus taas hitaammin. Ei tulisi kuitenkaan mieleenkään, että vuosikymmeniä eteenpäin vaikuttavia päätöksiä tehtäisiin ilman laajapohjaista parlamentaarista valmistelua. Tai että niitä tehtäisiin tällaisella vauhdilla – halki-poikki-pinoon tekemättä vaikutusarviointeja. Tekemättä pohdintaa siitä, miten uudistukset heijastuvat kansalaisten vaikutusmahdollisuuksiin, jokaisen meidän arkipäivään ja meidän läheistemme elämään. Näiden muutosten vaikutuksia mitataan kymmenien vuosien päästä.

Mikä on sellaisen hallituksen vastuu, jossa ministerit toisensa jälkeen kertoo ”välttämättömistä” muutoksista, vaikka vielä vaaleissa ja ihmisten äänestäessä tällaisesta ei ollut tietoakaan – kysymys äänestäjien kuluttajansuojasta on hyvin perusteltu. Tuntuu siltä, että muutoksia tehdään myös aidosti välittämättä siitä, mitkä ovat todelliset vaikutukset tämän maan ihmisiin.

Sosiaali- ja terveydenhuollon uudistus on välttämätön. Tämän hallituksen kaavailema aluehallinnon uudistus on kuitenkin sote:n osalta hyppy tuntemattomaan. Vähintäänkin on hyvin paljon epäselvyyksiä ja oma ennustukseni on, että vaikka hallitus on omien sanojensa mukaan toisella asemalla, tulee asemia, sivuraiteilla ja umpikujia olemaan vielä todella monta ennen varsinaista päämäärää.

Ensinnäkin jossain ensimmäisen ja toisen aseman välillä on unohdettu se pohjimmainen perustelu, jonka vuoksi sote-palveluita ylipäätään pitää uudistaa. Tämä on laadukkaiden, yhdenvertaisten palveluiden tarjoaminen ihmisille. Sen varmistaminen, että jokaisella on pääsy terveydenhuoltoon varallisuudesta riippumatta mahdollisimman pian kun tarve tulee. Sen varmistaminen, että hoito on laadukasta ja hoitoketjut toimivia. Siellä toisella asemalla nämä matkustajat jäivät kuitenkin pois ja kyytiin otettiin lähinnä bisnestä, hallinnollisia himmeleitä ja valtataisteluja.

Ei ole oikein vieläkään selvää, kuka jatkossa vastaa palveluista ja päättää niistä. Ainoa hyvin selvä linja hallitukselta on se, että sote-palvelut on pakko yhtiöittää. Perusteluna on käytetty EU:ta, vaikka mitään perustetta tällaiseen ei ole. EU:n taakse on ilmeisesti helppo piiloutua ja kaataa vastuu sinne, kun aito vastuun kantaminen aivan omista päätöksistä ei enää tunnukaan niin kivalta. Pakkoyhtiöittämisen lisäksi selvä linjaus on, että yksityisiltä palveluntarjoajilta on ostettava tietty osuus palveluista. Samoin selvää on, että painetta ja pakkoa tulee ja on jo on laitettu asiakasmaksujen korotuksiin. Esimerkiksi valtion kehyksissä kunnat pakotetaan keräämään 130 miljoonalla lisää asiakasmaksuilla ja kiinteistöverolla. Tärkeämpää hallitukselle näyttää siis olevan yksityisten palveluntarjoajien tukeminen ja valtataistelut aluehallinnossa kuin hyvien palveluiden tarjoaminen ihmisille.

Sosialidemokraattien lähtökohta kaikissa vaiheissa sote-uudistusta on ollut nimenomaan palveluiden turvaaminen. Se, että jokainen pääsee lääkäriin kun tarve on. Se, että ihmisille tarjotaan ennaltaehkäiseviä palveluita ja ongelmien tullessa eteen tarjotaan hyviä sosiaalipalveluita. Näitä palveluita voidaan järjestää ja ostaa kolmannen sektorin toimijoilta tai yksityisiltä palvelun tarjoajilta. Niillä voidaan täydentää palveluja mutta julkinen puoli vastaa kokonaisuudesta. Ei ole mitään syytä sille, että mahdolliset tulevat päätöksentekijät laitetaan pohtimaan pelkkiä linjoja ja strategioita, kun päätöksenteko käytännön asioista siirretään yhtiöiden hallituksiin, vaikka pitäisi olle niin että heidät on valittu aidosti ja suoraan päättämään kansalaisia koskettavista asioista.

Sote-palveluiden pakkoyhtiöittämisen lisäksi uutena tuli kaikkien teiden, rautateiden ja vesiväylien yhtiöittäminen. Se koskee niin rautateitä, vesiväyliä ja satamia kuin ihan vain maanteitä. Näitä kaikkia yhdistää se, että ne asetetaan samalla ”tuottamaan” käyttäjien maksuilla. Tämä veisi pois verorahoin ylläpidetystä mallista ja laittaisi ihmiset maksajiksi. Ei kuitenkaan tulojen perusteella, vaan esimerkiksi siksi, että olisi pakko ottaa vastaan työtä kolmen tunnin työmatkan päästä. Viimeisimpänä ideana on selvinnyt toisen asteen ammatillisen koulutuksen yhtiöittäminen ja siirtäminen valtion vastuulle.

Tämä kuvaa hyvin sitä kehitystä, jota Sipilän hallitus Suomessa ajaa. Sosialidemokraattien periaate on aina ollut se, että markkinat eivät saa sanella yksiselitteisesti sitä, millaisessa yhteiskunnassa haluamme elää ja millaista tulevaisuutta me haluamme tuleville sukupolville rakentaa. Demokratian on saneltava reunaehdot taloudelle ja yhteiskunta on ihmisiä varten.

Maan hallituksessa on kaksi aiemmin itseään työväenpuolueiksi mainostanutta puoluetta. Viime keväästä asti ovat työmarkkinaneuvottelut olleet käynnissä ja syksyllä nähtiin yli 350000 palkansaajaa rautatientorilla vaatimassa työehtojen heikennysten perumista. Osa suunnitelluista heikennyksissä peruttiin mutta paketti on yhä aika raskas palkansaajalle. Lainsäädännöllä sekä muilla esim työttömyysturvan leikkauksilla ja lomarahojen leikkauksilla on työtekijöiden asemaa heikennetty ja lisää näyttää olevan luvassa.

SDP:n vaihtoehdossa tärkeintä on siis se, että olemme ottaneet huomioon ihmisten arjen ja tarjonneet keinoja, joilla ihmisten arjesta tehdään helpompaa. Toisin kuin Sipilän porvarihallitus, me haluamme politiikkaa ihmisille. Tämä näkyy niissä vaihtoehdoissa, joita koko sosialidemokraattinen liike ja puolue on esittänyt hallituksen kylmän politiikan tilalle.

Esimerkiksi SDP:n vaihtoehtobudjetti viitoittaa Suomea työlinjalle ja nojaa erityisesti kasvun ja oikeudenmukaisuuden varaan. Meidän vaihtoehdossa palkasta ja eläkkeestä jää enemmän rahaa käteen, eikä todellakaan sisällä leikkauksia pienipituloisilta. Vaihtoehtomme sisältää runsaasti investointeja työllisyyteen ja kasvuun tässä ja nyt. SDP:n esittämillä keinoilla Suomeen luotaisiin 35 000 uutta työpaikkaa tässä ja nyt. SDP:n vaihtoehdossa työttömille tarjotaan töitä – ei keppiä, kuten Sipilän hallitus tekee, esimerkiksi esittämällä mallina palkatonta työkokeilua a’la Lindström. Sipilän hallitus ei tehnyt tuskin mitään parantaakseen työllisyystilannetta ja sillä kesti lähes puoli vuotta, ennen kuin se päätti kuunnella SDP:tä ja toteuttaa osan SDP:n ehdotuksista. Yksi näistä on Rinteen työllistämismalli, jolla työttömyysturva otetaan aktiiviseen käyttöön ihmisten työllistämiseksi.

– – –

Kaikkea tapahtuu valtakunnan politiikassa. Erityisesti nyt päätökset heijastuvat suoraan kuntiin.

Kymenlaakso on kuitenkin tulevaisuuden tekemisen kynnyksellä vakavasti juuri nyt – riippumatta siitä, toteutuuko suunnitteilla oleva sote- ja maakuntauudistus vai ei. On voimien tuhlaamista kiistellä maakunnan sisällä, kun vastinparina pitäisi ennemminkin olla muut maakunnat ja pääkaupunkiseutu niin yhteistyön tiivistämisen kannalta kuin erityisesti hankkeista kilpailtaessa.

Työpaikkojen lisääminen alueelle hyödyntää koko työssäkäyntialuetta ja monen toiminnon kohdalla Kymenlaakso on väkiluvultaan liian pieni jaettavaksi kahtia. Voimaa on haettava yhteistyöstä, jota on monilta osin jo tehty ja siitä on kaikille hyötyä ja iloa. Esimerkki löytyy vaikkapa kulttuurista, Kymi Sinfonietta.

Meillä on myös monta maakunnan tulevaisuuden kannalta tärkeää asiaa puolustettavana ja kehitettävänä. Erityisesti nyt, kun keskustalainen pääministeri hallituksineen yrittää heikentää alueen elinvoimaisuutta, esim junavuorojen vähennyksillä. Ei tietenkään suoraan, mutta Keskustan puoluevaltuuston kauniin alueita puolustavien puheiden vastapainona asetetaan lainsäädäntöä ja hankkeita, jotka vaikuttavat meidän alueeseemme.

Ammattikorkeakoulun osalta valtion puolelta lyödään koko ajan painetta, että väestöpohjan pitäisi olla vähintään sama ellei suurempikin. Tällöin mukaan on laskettava jo Mikkeli ja voi olla, että tämä ei ole vielä se viimeinen vaihe.

Kysymys sairaanhoitopiirin tulevaisuudesta on aiheellinen ensin sen osalta, nimetäänkö Carea täyden palvelun 24/7 päivystyssairaalaksi vai johonkin muuhun kategoriaan.

Samalla on tulossa lainsäädäntö, jolla suitsitaan investointeja ja ulkoistuksia eikä niiden osalta hallitus ole vielä esittänyt linjausta Ratamo-hankkeelle.

Näiden jälkeen päästään oletettavasti käsiksi isoon pakettiin, jossa kunnilta viedään Soteen liittyvä tehtävä, päätösvalta, kiinteistöt, henkilöstö, valtionosuudet ja verotulot. Mitä se tarkoittaa meidän sote-alueen osalta ei kukaan oikein vielä tiedä varmasti tai saati kuntiin jäävien tehtävien tai rahoituksen osalta.

Yhteistä edunvalvontaa koko maakunnan osalta on siis runsaasti ja kun rakennemuutos on samankaltainen koko alueella ovat myös haasteet työpaikkojen luomisesta yhteiset. Tähän on väläytetty yhteisen yrityspalveluyhtiön perustamista eli Kinnon ja Cursorin yhdistämistä. Voi olla että tältäkin osin olisi hyötyjä löydettävissä. Etenkin voitaisiin lisätä osaamista suurten hankkeiden tukemisessa.

Kokonaisuuden kannalta iso vastaus on kuitenkin asenne ja ylpeys omasta alueesta. Meillä on osattu tehdä monta asiaa oikein, vaikka olemmekin toistuvat kuuluneet äkillisen rakennemuutoksen sarjaan ja sen mukaan saaneet pienet lisäsatsaukset valtion puolelta, eivät uudet työpaikat tule helpolla. Maantieteellinen asema lähellä Venäjää on ollut matkailun ja monen muunkin yrityksen kannalta merkittävä ja toivottavasti taloudellinen tilanne naapurimaassa paranee, jolloin tilanne myös rajan tällä puolen palautuisi. Erilaisia hankkeita niin teollisten työpaikkojen, sisältäen myös peliteollisuuden, kuin muidenkin saamiseksi alueelle on meneillään.

Työpaikkojen määrässä uudet yritykset eivät kuitenkaan yllä entisajan tehtaiden työntekijämääriin. Siksi onkin satsattava siihen, että koko Kymenlaakson alue nähdään elävänä, toimivana ja innostavana. Tarvitsemme todellisia tekoja uuden luomiseksi ja enemmän yrityksiä. Ei leikkauksia, ei apatiaa, ei kaiken romuttamista. Ei hallituksen puolelta, mutta ei myöskään täältä paikallisesti.

Ja se mitä Kymenlaakso tekee ensin, koko Suomi voi tehdä perässä. Voisimmeko olla ensimmäisinä rakennemuutoksessa ja ensimmäisenä siitä pois. Alue tarvitsee vauhtia, Suomi tarvitsee paremman suunnan ja me kaikki ansaitsemme parempia päätöksiä erityisesti maan hallitukselta.

Hyvät toverit, hyvät ystävät.

Tehdään tästä alueesta ja Suomesta yhdessä parempi. Hauskaa Vappua!