Lukiessani Nina Laakson 19.2.2016 tarkastettavaa väitöskirjaa Urheilujohdon eliittiin etenemisen kertomuksia, jossa pohditaan mennäänkö uuteen suuntaan kasvaen, ajautuen, sattumalta vai pyrkien, palasin omaan haastatteluuni aiheesta. Sain vuonna 2000 ensimmäisten kunnallisvaalien jälkeen sairastapauksen vuoksi heti johdettavakseni lautakunnan, jonka toimialaan kuuluivat liikunta, nuoriso ja kulttuuri. 2001 lupauduin TUL:n Kymenlaakson piirin puheenjohtajaksi kesken kauden myös sairastapauksen vuoksi. En silloin osannut aavistaa, että vuosien päästä minut luokiteltaisiin Urheilujohdon eliittiin.
Vaikka nyt on kokemusta jo varsin paljon, en ehkä nimittäisi päivittäistä toimintaa kovin eliittiseksi, vaan kaikissa tehtävissä on oltu ns. kädet savessa. Parasta näissä vuosissa, joita on siis yhteensä jo viisitoista, on ollut tunne, että asioita ollaan tekemässä yhdessä. Kansalaisjärjestötyön koko perusta on yhdessä tekemisessä yhteisen hyvän puolesta ja tässä on ilo ollut saada olla mukana myös TUL:n puheenjohtajana. Järjestötyössä on samoin ajattelevia ja tuntevia ihmisiä, jotka käyttävät aikaansa ja osaamistaan jonkun suuremman päämäärän saavuttamiseksi, joka tässä tapauksessa on liikunnan lisääminen. Kansalaisjärjestöorganisaation johtaminen, jossa osa tekijöistä on palkkasuhteessa ja suurin osa vapaaehtoisina, antaa voimaa ja toisaalta ymmärrystä erilaisten ihmisten kanssa toimimisesta.
TUL:n omassa toiminnassa on otettu merkittäviä askelia myös aivan viime vuosina. Toimintakenttä ei ole aina kaikkein helpoin, mutta toisaalta se juuri siksi haastaa tekemään asioita uusiksi. Viime liittokokouksessa päätettiin uudistaa liikuntapoliittinen ohjelma, jotta se palvelisi paremmin organisaatiota, ja samoin päätettiin rakentaa uutta strategiaa. Valmiiksi saattamiseen meni aikaa ja vaikka päätökset, aluejaot, työnkuvat ja rahojen jaon perusteet on saatu tehtyä, tarvitaan vielä käytännön kokemuksia. Näin voidaan varmistaa, että malli palvelee seuroja parhaalla mahdollisella tavalla eri puolilla Suomea. Toisena tavoitteena oli strategian suuntaaminen vahvasti harrasteliikuntaan kaikessa TUL:n toiminnassa. Strategian tekoon osallistui satoja ihmisiä niin liitto-, piiri- kuin seuratasolla ja työskentelyä tehtiin yhteisissä tapaamisissa sekä verkon välityksellä. Kiitos kaikille mukana olleille, sillä luotan, että näin yhdessä tehden saadaan myös toteutukseen mahdollisimman laaja porukka mukaan.
Kansainvälisessä työläisurheiluliitossa on saatu aikaan kahden vuoden välein järjestettävät useita tuhansia osallistujia kokoavat amatöörikilpailut, joissa on mukana myös sports for all -toimintaa. Tämä on tullut vuosittain pidettävien eri lajien kilpailujen lisäksi. Samalla on saatu laajennettua järjestön toimintaan osallistuvien työpaikkojen ja ammattiliittojen määrää sekä saatu mukaan uusia jäsenjärjestöjä.
Oman liittomme lisäksi liikunnan kentällä tapahtuu paljon. Tästä viimeisimpänä esimerkkinä on meneillään oleva pari vuotta sitten perustetun VALOn ja Olympiakomitean yhdistäminen. Huoli on suuri, miten koko kansan liikunta- ja kuntourheilu pystyvät säilyttämään asemansa, jolle yhteiskunnallisesti olisi nykyistä enemmän tilausta. Tarvetta on yhä laaja-alaiselle liikunnan ja urheilun edunvalvonnalle.
TUL:n puheenjohtajana on hyvä mahdollisuus päästä osallistumaan ja herättää keskustelua laajemmin liikuntaan ja urheiluun liittyvistä kysymyksistä. Vaikka vastakaikua esityksille ei aina tule, on palaute kuitenkin pääosin positiivista. Kiitosta saa siitä, että joku taho uskaltaa ja voi ottaa kantaa eikä suostuta vain yhden vaihtoehdon totuuteen. Näihin mielenkiintoisiin tehtäviin valitaan toukokuussa uusi valtuusto, hallitus ja sen puheenjohtajat. En ole asettumassa enää ehdolle mutta aion osallistua kyllä erilaisiin tapahtumiin. TUL on hyvällä matkalla, suunta selvänä, tekijät valmiina ja toivottavasti myötätuuli mukana.
Jaa tämä artikkeli