Kolumni on julkaistu Demokraatissa 14.4.

Pitkäaikaistyöttömien eli vähintään vuoden työttömänä olleiden määrä on kasvanut noin 20% vuoden takaisesta. Avoimille työmarkkinoille pääsy on yhä vaikeampaa, työttömyyseläkkeen mahdollisuus on poissa ja esimerkiksi kolmannen sektorin työllistämiseen on kaavailtu lisää kiristyksiä. Samanaikaisesti työllistämisrahoihin on tehty leikkauksia eikä tuleva kehys lupaa yhtään parempaa. Kunnissa tämä näkyy KELA:n sakkomaksujen kasvuna verotulot laskuna ja lisääntyneinä toimeentulotukimenoina. Erityisen vaikea tilanne on ihmisille ja heidän läheisilleen. Tilanteen pitkittyessä mukaan tulee usein myös muita harmeja taloudellisten ongelmien lisäksi.

Nykyinen hallitus on käytännössä seisauttanut kaikki kehitettävät toiminnot tilanteen helpottamiseksi. Suuret kunnat ovat halunneet työllistäminen täysin omalle vastuulle ja samalla välttää työttömyyden sakkomaksut. Tähän esitykseen ei ole edes kokeiluna annettu mahdollisuutta, vaikka mallin toimivuudesta on tuloksia muista pohjoismaista. Toinen mahdollisuus olisi jatkaa viime kaudella toteutettua työllisyyden kuntakokeilua, joka herätti kiinnostusta monessa kunnassa. Loppuraportista on luettavissa paljon hyviä kokemuksia eri puolilta maata ja seurantatutkimuksen mukaan työllisyys kehittyi kokeilukunnassa paremmin kuin verrokkikunnissa.

Osittain kehittäminen seisoo rakenneuudistusten vuoksi. Epävarmaa on, mille tasolle työllisyyden hoito tulevaisuudessa sijoitetaan. Soten yhteydessä on myös mietittävä, miten työllisyyteen liittyvät palvelut saadaan toimimaan uudessa yhteistyössä. Tähän odotteluun ei kuitenkaan nyt ole aikaa, kun työttömyystilanne heikkenee, pitkäaikaistyöttömien määrä kasvaa ja kunnat ovat helisemässä maksujensa kanssa.

Jos työllisyyttä haluttaisiin aidosti edistää ja Sipilänkin väläyttämä 72% työllisyysaste tavoittaa, tarvittaisiin aktiivisia keinoja työllisyyden parantamiseksi. Demarit ovat tarjonneet oman vaihtoehdon nykyiselle budjetille ja linjauksille. Tähän kuuluu muun muassa työllistämisseteli, tukea ensimmäisen työntekijän palkkaamiseen sekä työeläkemaksujen määräaikainen alentaminen. Lisäksi tietysti tarvitaan talouskasvua, jota saataisiin esimerkiksi vahvistamalla kuntien mahdollisuuksia investoida julkisten tilojen korjauksiin sekä uusien asuntojen rakentamiseen.

Suomalaista hyvinvointia ei voida rakentaa jatkuvilla leikkauksilla eikä työllisyys nouse ilman julkisia panostuksia. Hallitukselta tarvitaan tekoja sekä erityisesti työllistymistä tukevia palveluita – ja niitä tarvitaan heti.