Sote- ja maakuntauudistus-suunnitelmien epävarmuudessa monet kunnat yrittävät pitää kiinni palveluistaan. Tähän on monessa kohdin ajateltu ratkaisuksi palveluiden ulkoistus, yksityistäminen ja yhteisyritykset sosiaali- ja terveydenhuollon yritysten kanssa. Vuoden 2015 aikana seitsemän kuntaa on ulkoistanut palvelut ja parhaillaan prosessi on käynnissä ainakin kahdessa. Nämä yritykset ovat toiminnassaan tällä hetkellä hyvin aktiivisia tarjoten kuntapäättäjille toivoa ja hyviä sopimuksia palveluiden järjestämiseksi. Koko ajan on kuitenkin pidettävä mielessä yritysten perimäinen tarkoitus tuottaa omistajilleen voittoja. Ja toisaalta julkisen puolen vastuu palveluiden järjestämisestä esimerkiksi yksityisen palveluntuottajan konkurssitilanteesta, suurista katastrofeista tai epidemioista. Nyt tarvitaan realistista näkemystä tulevaisuuteen, millä ehdoilla suomalaisten palvelut taataan.

Kirjoitimme omia ajatuksiamme kuntapäättäjille avuksi SDP:n Kuntien omistajaohjaus ja elinkeinopolitiikka -ohjelmaan. Toisaalta tähän muutosvaiheeseen on eduskunnassa hyväksytty hallituksen esitys ulkoistuksien ja rakennushankkeiden väliaikaisesta rajoittamisesta ennen suunniteltua sote- ja maakuntauudistusta 2019.

Tämä lainaus on uudesta ohjelmasta: Kunnan julkisen toiminnan ydin on tärkeää suojata ulkoistamiselta ja yhtiöittämiseltä. Tehtävät, joihin liittyy merkittävää julkisen vallan käyttöä tai joissa kiinteä poliittinen ohjaus on tärkeää, eivät sovellu ulkoa ostettaviksi tai yhtiömuodossa toimimiseen. Hoiva- ja hyvinvointipalvelut, sosiaalipalvelut ja sen kaltaiset palvelut joissa korostuu laaja-alainen ennalta ehkäisy, ovat usein sellaisia, että niiden ulkoistaminen on perusteltua korkeintaan rajoitetusti. Mikäli jotain tämän kaltaisia palveluita ostetaan yksityisten palveluntarjoajien tuottamina, tulee ulkoa ostettavan palvelu olla tarkasti rajattu niin, että toiminnan laajempi ohjaus pysyy yhä kunnalla itsellään. Suppeiden kokonaisuuksien kilpailutus, palvelun kriteereiden määritteleminen ja laadun valvominen ovat tällöin helpommin toteuttavissa.

Väliaikainen ”rajoituslaki” sisältää säännöksen, jonka mukaan sosiaali- ja terveydenhuoltoa palvelevat uudet investoinnit ja laajat peruskorjaukset, joiden hinta ylittää viisi miljoonaa euroa, on anottava lupa ministeriöstä. Sopimuksiin palveluiden tuottamisesta kunnan ja kuntayhtymän tulee sisällyttää sopimusehto, jonka mukaan sosiaali- ja terveydenhuollon lakisääteisessä järjestämisvastuussa olevalla, eli maakunnalla, on oikeus irtisanoa sopimus vuoden 2019 aikana. Irtisanomisehtoa ei tarvita, jos ulkoistus on alle 50 prosenttia sosiaali- ja terveydenhuollon kustannuksista tai sopimus on lyhyempi kuin viisi vuotta. Samoja sopimusehtoja on sisällytettävä myös yritysten kanssa tehtäviin rakennusten ja muiden toimitilojen vuokra- ja muihin käyttöehtoihin. Joissakin tapauksissa irtisanomisehto on mahdollista sisällyttää myös ennen tämän lain voimaantuloa tehtyihin sopimuksiin.

Henkilöstö on palveluiden kannalta tärkein voimavara, johon tehdyt muutokset vaikuttavat koko palveluketjun. Suurien muutosten toteuttaminen esimerkiksi työnantajan vaihtaminen muutaman vuoden välein vaatii runsaasti aikaa ja valmisteluja ja siksi tuntuu lähes kohtuuttomalta, että nyt juuri siirretyt tai suunnitellut siirrot tehtäisi maakuntahallinnon aloittaessa uudelleen. Yhtiöitettäessä osaa kunnan organisaatiosta, on kyseessä liikkeenluovutus. Työntekijät siirtyvät tällöin ns. vanhoina työntekijöinä säilyttäen työsuhteensa ja sen ehdot. Tämä sama on luvattu tehdä myös sote-uudistuksessa. Välittömät vaikutukset työsuhteisiin liittyvät lähinnä siirtymiseen kuntien eläkejärjestelmän piiristä yksityisen puolen eläkejärjestelmään. Vähän pitemmällä aikavälillä yhtiöittämisellä tai useammalla peräkkäisellä siirrolla voi kuitenkin olla vaikutuksia henkilöstön asemaan. Yhtiöissä siirrytään usein julkisen puolen työehtosopimuksista alan yksityisen työehtosopimuksen piiriin, millä voi olla vaikutuksia niin palkkoihin kuin esimerkiksi vuosityöaikaan. Mikäli yhtiö toimii kilpailulla markkinalla, ajaa kilpailun paine helposti pyrkimyksiin säästää työehdoissa.

Kehittämällä nykyistä järjestelmää, joka perustuu julkiseen järjestäjään ja tuottajaan, yksityisellä ja kolmannella sektorilla täydennettynä, pystytään parhaiten hyödyntämään hyvin toimivat palveluketjut ja takaamaan kaikille tasa-arvoiset palvelut eri puolilla Suomea.