SDP:n hallintovaliokunnassa istuvat kansanedustajat Sirpa Paatero, Mika Kari ja Joona Räsänen arvostelevat hallituksen hankintalakiesitystä. Kansanedustajat vaativat valiokunnan lausuntoon jättämässään eriävässä mielipiteessä, että kuntien sidosyksiköiden ulosmyynnin yläraja tulee nostaa EU:n hankintadirektiivin mahdollistamaan 20 prosenttiin ilman euromääräistä ylärajaa.

Direktiivin mukaan sidosyksiköllä voi olla ulosmyyntiä 20 % liikevaihdostaan eikä euromääräisiä enimmäisrajoja ole asetettu. Sen sijaan hallitus esittää ulosmyynnin ylärajaksi 500 000 euroa ja, että sen puitteissa ulosmyyntiä saisi olla enintään 5 % liikevaihdosta.

–        Hallituksen esitys on huomattavasti EU-direktiivin edellyttämää tiukempi. Kuntaliiton arvion mukaan sidosyksiköiden sääntelyn kiristäminen vaikuttaisi yli sadan kunnallisen yhtiön toimintaan. Alhaiset kynnysarvot ja kilpailuttaminen suosivat käytännössä suuria toimijoita. Ne voisivat hyödyntää mittakaavaetuaan ja vallata markkinoita polkuhinnoittelulla. Siitä seuraisi markkinoiden keskittymistä, eikä markkinoiden laajentamisen suuntaan, kuten direktiivissä tavoitellaan. Tämä suunta ei ole veronmaksajien ja yhteiskunnan kokonaisedun mukaista, Sirpa Paatero huomauttaa.

Tiukat rajat aiheuttavat ongelmia paitsi kuntien työterveyshuollolle sekä mm. sairaanhoitopiireille, jotka myyvät laboratoriopalveluita. Lisäksi rajat tuovat vaikeuksia mm. kunnallisille jätehuoltoyhtiöille sekä tukipalveluyhtiöille, jotka tuottavat mm. tieto- ja taloushallinto, ruokahuolto-, puhtaus- ja tekstiilinhuoltopalveluita.

Kuntien omistamien yhtiöiden toimintamahdollisuuksien rajaaminen vaikuttaa kielteisesti yhtiöiden kykyyn tuottaa palveluita kuntalaisille ja alueen muille yrityksille. Monilla alueilla Suomessa kansalaiset voivat jäädä kokonaan ilman tiettyjä palveluja. Uudistuksella ollaan tekemässä sääntelyyn valtava linjanmuutos erittäin nopealla aikataululla ja puutteellisilla vaikutusarvioinneilla. Tästä näyttää tulleen hallitukselle jo valitettava tapa, Mika Kari toteaa.

Lakiesitys mahdollistaa laadullisten perusteiden huomioimisen kilpailutuksissa voimassa olevaa lakia paremmin, mutta edelleen hankinta voidaan vapaasti tehdä myös pelkästään hinnan perusteella. Mikäli valintaperusteena käytetään pelkkää hintaa, on hankintayksikölle asetettu velvollisuus perustella tämä lukuun ottamatta tavarahankintoja.

–        Hankintalaissa olisi tärkeää korostaa vieläkin enemmän laadun merkitystä kilpailuttamisessa. Lähtökohtana tulisi olla, että laadun tulisi olla aina arviointiperusteena ainakin silloin, kun kilpailutetaan palveluja, Joona Räsänen painottaa.