Kirjoitus on julkaistu mm. Kymen Sanomissa 14.7.

Mitä terveydenhuollon palveluja on tulevaisuudessa saatavilla miltäkin taholta ja mikä on alueiden oman tahdon merkitys? Näitä on hyvä pohtia sote-palveluiden järjestämisen varsinaisia lakiesityksiä ym. odotellessa. Lupaus on, että ne tulevat syksyn alussa, jonka jälkeen on 10 viikkoa aikaa lausunnoille ja mahdollisesti tehtäville muutoksille ennen eduskuntakäsittelyä. Onko esitetty maakunnallinen malli järkevä, on kyseenalaistettavissa monelta kantilta, mutta on huomattava myös, että mitä on jo nyt meneillään. Näitä ovat ainakin päivystysasetus sekä investointien ja ulkoistusten rajoituslaki.

Asia, joka tulee pysymään lähes nykyisellään, on turvautuminen vaativimmissa erikoishoidoissa HUS-palveluihin, nykyisen viiden ERVA-jaotuksen mukaisesti. Lausunnolla tällä hetkellä on päivystysasetus, jonka mukaan Suomessa tulee olemaan 12 ns. laajan päivystyksen aluetta, johon Kymenlaakso ei siis hallituksen esityksen mukaan kuulu. Realismia on, että kaikissa 18 maakunnassa ei ole mahdollista tai järkevää pitää kaikkia erikoislääkäripalveluita 24/7-päivystyksessä. Jos tilanne Kymenlaakson osalta pysyy lausuntokierroksen jälkeen samana, kuten tällä hetkellä näyttää, on keskityttävä siihen, miten neuvotellaan mahdollisimman hyvä paketti paikallisesti ja yhteistyössä HUSin kanssa. Tässä kohdin suunta tulee olla pääkaupunkiseutu, ei Etelä-Karjala eikä Savo, mistä toivottavasti alueella on yhteinen näkemys.

Rajoituslaki, jossa annetaan reunaehdot ulkoistuksille sekä investoinneille tuli voimaan 1.7 ja nyt kaikki suuremmat sote-rakennushankkeet tai peruskorjaukset on anottava. Päätösten käsittelyaikaan esitimme lakimuutosta, mutta tähän opposition voimat eivät riittäneet. Taustana tässä on, että suunnitelluille maakunnille siirtyvät sairaanhoitopiirin kiinteistöt ja kuntien omistamista vain ne, joita maakunta katsoo tarvitsevansa. Loput jäävät kunnille ”muuhun käyttöön”.

Ulkoistuksissa on oltava irtisanomisehto, jolla maakunnan ei ole pakko ottaa kunnan tekemää sopimusta hoitaakseen, ja että tulevaisuudessa kaikki kriteerit tulevat olemaan samat niin julkisille kuin yksityisille palvelun tuottajille, jos niiden ylläpitoon käytetään julkisia varoja. Täysin yksityiset ovat sitten asia aivan erikseen.

Neuvotteluissa päivystyksistä tulee olla maakunnasta yksi tahto, jotta meillä säilyy maakunnassa ainakin nykyisen sairaanhoitopiirin tasoiset palvelut. Tällä hetkellä se tuntuu vaikealta.

Jos koko harjoitus etenee, on se vain yksi osa koko maakunnan uudenlaista järjestäytymistä, eli suurinta muutosta yli 100 vuoteen. Maakunnan sisällä on jo hyvää työtä tehneet työryhmät, joissa edustajia sekä pohjois- että eteläpäästä, ja nyt muodostetaan rinnalle tai toivottavasti tämän kanssa mahdollisimman yhteneväisesti maakuntaliiton vetämä uusi organisaatio.