Hallitus- ja eduskuntakauden saapuminen päätökseen näkyy ja tällä viikolla esimerkiksi esiteltiin viimeinen lisätalousarvio sekä viimeiset hallituksen esitykset. Omalta osaltani lisätalousarviossa kyse oli avustuksena tulevan 350 miljoonan euron summasta hyvinvointialueille ja toisena – joka vaati myös lakimuutoksen – 150 miljoonan euron siirrosta ensi vuodelta maksettavaksi jo tulevalle keväälle.

Edellisillä toimilla voidaan vakauttaa alueiden alkuhaasteet hoitovelan painaessa ja hintojen noustessa sekä samalla satsaamalla rahoitusta myös uudistamiseen, jotta sekin työ saadaan käyntiin. Päätöksellä on vaikutusta myös seuraavan vuoden lainanottomahdollisuuksiin, mistä on nyt neuvoteltu erikseen neljän alueen kanssa. Kaikkea tätä kävimme läpi myös HYTHANEKissä eli hyvinvointialuetalouden ja -hallinnon neuvottelukunnassa kaikkien alueiden kanssa. Samalla saimme katsauksen julkisen talouden kokonaiskuvaan ja sen valmisteluprosessiin. Kävimme läpi myös alueiden ohjausta, kun ensimmäiset viralliset neuvottelut lähtevät käyntiin lähiviikkoina. Sote-ministeriryhmässä aiheena oli tällä kertaa työntekijöiden riittävyys ja muut ajankohtaiset asiat, mutta ei enää lakeja.

Hallitukselle tehtiin vielä yksi välikysymys, josta äänestettiin perjantaina. Aiheena oli velkaantuminen – siitä huolimatta, että koko oppositio on tukenut lähes kaikkea, noin 97 prosenttia siitä, mitä hallitus on esittänyt. Joihinkin kohtiin vaatinut jopa enemmän rahaa eli olisimme velkaantuneet aikalailla saman verran. Se, että jotkut linjaavat leikkauksia asumistuesta, työttömyysturvasta, sosiaali- ja terveyspalveluista ei ole ollut meidän hallituksemme linja, vaan olemme halunneet ja yrittäneet koronapandemian ja inflaation keskellä pitää huolta ihmisten toimeentulosta sekä saada ihmiset hoidettua. Kyse on arvovalinnoista – ja jos katsoo muita Euroopan maita, on Suomi pärjännyt ihan kohtuullisesti ja velkaantunut kriisien aikana keskimääräistä vähemmän. Lisäksi on tärkeää oppia aiemmista kriiseistä, sillä jos leikataan rajusti leikkaa se myös kasvua.

Tällä viikolla oli mukava käydä puhumassa tutusta aiheesta eli liikunnasta Valtion liikuntahallinnon 100-vuotisjuhlassa, joita oli siirretty pandemian vuoksi. Samalla oli ihana nähdä tuttuja liikuntatoimijoita. Toinen mielenkiintoinen aihe viikolla oli Tulevaisuuden tutkimuksen seuran seminaari tulevaisuuden haasteista ja niihin vastaamisesta eli resilienssistä. Tuli pohdittua, mitkä kymmenen ovat omasta mielestäni ajankohtaisimpia haasteita. Ilmiselvien – kuten ilmastonmuutoksen, luontokadon, epidemioiden ja sodan – lisäksi listaan kuuluvat luottamuksen puute ja pysähtyneisyyden uhka.

Viikkoon mahtui myös ministereiden palaveri, jossa kävimme läpi, mikä tilanne ukrainalaisten turvapaikanhakijoiden ja pakolaisten osalta on eri sektoreilla – kuten koulun, varhaiskasvatuksen, terveydenhuollon, työllisyyden ja asumisen osalta. Samalla meidän tulee valmistautua siihen, että lisää turvapaikanhakijoita on mahdollisesti tulossa ja osa on lähdössä takaisin sekä siihen, että nyt vuoden Suomessa oleskelun jälkeen on mahdollista hakea kotikuntaa täältä oleskeluluvan ollessa kunnossa. Metropolipolitiikan yhteistyöryhmä oli koolla ja kävimme läpi kauden teemat sekä suuntasimme katsetta myös tulevaan. Pohdimme esimerkiksi sitä, mitkä teemat olisivat ajankohtaisia ja kuinka ryhmän toimintaa olisi hyvä parantaa. Lisäksi pohdimme ministeriön sisällä KUTHANEKin eli kuntatalouden ja -hallinnon neuvottelukunnan työn kehittämistä tässä uudessa tilanteessa ilman sote-palveluiden järjestämistä sekä mahdollisia uudistettavia käytäntöjä.

Paljon kaikkea muutakin on viikkoon sisältynyt, kuten järjestötapaaminen Kotkassa siitä, miten valtakunnan tason muutokset ja hyvinvointialueiden aloitus muuttavat järjestötoiminnan avustusten jakoa ja mitä tarpeita olisi niiden kehittämiseen. Osallistuin SAK:n vaalikampanjan aloitukseen, jossa julkaistiin Vaalistaja-ajatus eli äänestämisen tärkeyttä koskeva avaus. Kävin myös Vantaalla Tikkuraitilla ja Sikun vaalityöryhmän kokouksessa puhumassa. Lisäksi torstaina Ankkuri-lehti piipahti eduskunnassa kysymässä pari kysymystä. Viikkoon kuului tietysti myös viikoittaisia rutiineja, kuten eduskuntaryhmän ja puoluehallituksen sekä valtioneuvoston ja muiden kokoukset.

Viikonloppu alkoi perjantaina valtiovarainministeriön Talvigaalan merkeissä ja oli ihana nähdä laajasti koko ministeriön väkeä. Lauantai ja hieman myös koko viikonloppu meni suvun kanssa anoppia muistellessa. Uurnan lasku oli sovittu viikonlopulle ja kaikki sisarukset sekä serkku pääsivät paikalle eri puolilta Suomea ja Ruotsista. Tunsimme toisemme lähes neljäkymmentä vuotta, joten olo on haikea, vaikka menehtyminen oli odotettu pitkän sairastelun jälkeen. Elämään kuuluu monia puolia ja ihanaa, että myös neljäs sukupolvi kuitenkin ehti tutustua isomummoon.