Hyvät ystävät,

Joulu on meille useille juhlista tärkein. Aika, jolloin saa rauhoittua kiireisen arjen keskellä, viettää aikaa läheisten kanssa, kokea antamisen iloa, ihastella kauneutta ympärillään. Joulun äänet, tuoksut ja maut tuovat mieleemme monia muistoja aina lapsuusvuosilta asti.

Me tarvitsemme joulua. Tänä vuonna tämä ajatus on mielessäni erityisen kirkkaana. Me tarvitsemme joulua ja sen sanomaa: rauhaa, valoa, toivoa ja yhdessäoloa lähimmäisten kanssa.

Valoa me tarvitsemme pitkän, pimentyneen syksyn jälkeen. Pimeyden, joka uuvuttaa mieltä ja yllättää, vaikka kaikkina vuosina se yllemme vyöryykin aina samanlaisena. Nyt olemme saaneet kokea sentään palasen talven ihmemaata jo marraskuun taittuessa joulukuuksi, ja toivokaamme että valkeuden valo saavuttaa meidät jälleen aatoksi täällä Etelä-Suomessakin. Onneksi huomisen jälkeen päivä alkaa jo pidentyä. 

Yhdessäoloa me tarvitsemme menneiden koronajoulujen jälkeen. Viimeiset kaksi joulua monet ovat joutuneet viettämään erossa lähimmistään. Erossaolo rakkaista on aina raskasta, mutta erityisen raskasta se on jouluna. Vieläkään ei pandemia ole täysin helpottanut, vaan alkamassa on jo neljäs vuosi yhteiseloa tuon yhteiskuntaamme ravistelleen pienen viruksen kanssa, mutta tänä jouluna voimme jo turvallisemmin mielin viettää aikaa yhdessä lähimmäistemme kesken. Meillä on tarve läsnäololle, toistemme seuralle, yhteiseen pöytään kokoontumiselle. Ilolle, naurulle jalaululle.

Me tarvitsemme toivoa, kun kriisit tuntuvat nyt vyöryvän ylitsemme toinen toisensa perään ja tulevaisuus näyttäytyy monintavoin epävarmana. On luotava toivoa, hänelle jota talouden synkkenevät näkymät ahdistaa tai kuka on ajautunut syrjään yhteiskunnassa. Ja on luotava toivoa ihmiskunnalle, kun kimmeltävää lumihankea katsoessa pohdimme, saavatko tulevat sukupolvetkin vielä nauttia valkeista jouluista?

Ja aivan erityisesti me tarvitsemme rauhaa.

Kuluneena vuotena maailma on ollut kovin epävakaa, tuntunut jopa turvattomalta. Sota Euroopassa ja turvallisuustilanteen muuttumisen vaikutukset meillä Suomessa ovat muuttaneet suhtautumistamme ympäröivään maailmaan. Uutiset ovat olleet enemmän huonoja kuin hyviä. Muistot Suomesta sodassa ovat yhä läsnä monessa perheissä ja suvussa. 

Maailmassa varustaudutaan ja varaudutaan, rakennetaan aitoja, kun ennen kaikkea pitäisi rakentaa rauhaa. Vielä vuosi sitten me tuskin aavistimmekaan, millaisen joulurauhan me tänään tarvitsemme: kestävän rauhan ihmisten ja kansakuntien välillä.

Rauhattomuus ja rauhan tarve näkyy myös meissä ihmisissä. Kun maailma näyttäytyy epävarmana, saa se meissä pintaan monenlaisia tunteita, jolloin toistemme ymmärtäminen ja kunnioitus saattaa jäädä taka-alalle. Eripura jättää alleen sopusoinnun, pelko peittää liian usein toivon. 

Joulun aika on hyvä muistutus meille siitä, että iloa ja valoa on ympärillämme niin meidän ihmisten kesken kuin maailmassakin, kunhan vain jaksamme sitä etsiä ja tehdä myös töitä sen puolesta. Että muistamme jokainen jakaa ympärillemme iloa ja valoa, silloinkin kun maailma ympärillä tuntuu harmaalta.Toistemme huomioon ottaminen, keskustelu ja sovun etsintä riidan haastamisen sijaan, ovat oivallisia ohjenuoria joulun jälkeiseenkin aikaan meille kaikille.

Maailma ja me ihmiset tarvitsemme nyt todella joulun sanomaa:Lämpöä, valoa, toivoa, rauhaa. 

Rikkumatonta rauhaa ympäri vuoden.

Toivotan hyvää ja rauhallista joulua jokaiselle. Nyt on aika hengähtää, olla läsnä lähimmille, nauttia joulun tunnelmasta; viedään tuo tunnelma mukanamme myös ensi vuoteen.