Talouden hienoisen elpymisen pitäisi tuoda parannusta myös työmarkkinoille, mutta tämä ei valitettavasti näy, etenkään pitkäaikaistyöttömien kohdalla. Viimeisimpien tietojen mukaan työttömyysjaksot ovat pitkittyneen kaikissa ikäluokissa ja yli vuoden työttömänä olleiden määrä on lisääntynyt lähes 20 000 henkilöllä viime vuodesta. Lisäksi yli kaksi vuotta työttömänä olleiden määrä on kasvanut puolestaan yli 9 000 henkilöllä.

Pitkäaikaistyöttömien määrä on noussut jo noin 130 000 henkilöön, jonka vuosihinta yhteiskunnalle on 8,8 miljardia euroa, kun yhteen lasketaan työmarkkinatuki ja peruspäiväraha, asumis- ja toimeentulotuki sekä menetetyt verotulot. Kyse on inhimillisen tragedian lisäksi suuresta kansantaloudellisesta kysymyksestä. Tilanne ei helpotu syyllistämällä työttömiä ja kiristämällä ehtoja. Tilanne vaatii aktiivista työvoimapolitiikkaa. Kaikilla ei ole realistisia mahdollisuuksia työllistyä avoimille työmarkkinoille heti pitkien työttömyysjaksojen jälkeen – välityömarkkinoita on parannettava ja koulutusta on lisättävä.

Hallituksen esityksissä ei ole satsattu tähän ja siksi demarit ovat tehneet oman kymmenen kohdan ohjelman hallituksen avuksi. Demareiden ohjelmassa ei ole ilmaista neljän kuukauden työnäytettä eikä työttömyysturvan heikennyksiä, vaan aidosti työllistymistä tukevia toimia. Yhtenä esitetyistä toimista on Lex Taipaleen jatko eli jo aiemmin testattu ja viime keväänä uudelleen esille nostettu ikääntyvien pitkäaikaistyöttömien eläkkeelle pääsyn helpottaminen, jonka nyt myös työministeri on ottanut esille. Toisena on ns. Rinteen malli, jota työministeri on luvannut harkita, eli työttömyysturvan aktiivista käyttöä, eli noin 700 euron korvaus työnantajalle palkittaessa vähintään puoli vuotta työttömänä ollut henkilö.

Kuntien mahdollisuutta työllistää voisi lisätä antamalla kunnille enemmän valtuuksia työllisyyden hoitoon, josta kuntakokeilujen kautta on jo hyviä kokemuksia ja toisaalta vähentämällä yhä kasvavaa määrää ”sakkomaksuja”. Erittäin tärkeänä välityömarkkinoiden tarjoajana ovat toimineet erilaiset järjestöt, joiden toimintamahdollisuutta vaikeasti työllistyvien ja osatyökykyisten osalta olisi vahvistettava ja arvostettava enemmän. Muita esityksiä ovat työllistymisen lähipalvelut, terveystarkastukset, omaehtoisen koulutuksen tukeminen, ”tindertyötreffien” järjestäminen ja monia muita ajatuksia.

Työllistymispalvelut eivät ole ”tempputyöllistämistä”, kuten eräs nykyisistä hallituspuolueista halusi asian kertoa, vaan kansantaloudellisesti hyvin merkittävästä toiminnasta, kun tiedetään että työttömyysjaksojen lyheneminen viikolla toisi julkiseen talouteen 110 miljoonan säästön. Satsaus työttömyyden hoitoon on siis inhimillisesti sekä kansantaloudellisesti hyvin kannattavaa.