Työttömyysprosentti huitelee tällä hetkellä Kotkassa 15,3 % tienoilla.  Pitkäaikaistyöttömiä on edellisenkin laman jäljiltä vielä varsin runsaasti jäljellä. Vakavaa huolta aiheuttaa koulunsa päättäneiden nuorten kasvava runsas määrä ja heidän heikko työllistyminen epävarmassa taloustilanteessa.

 

Ymmärrän entistä paremmin, miksi ihmiset välttelevät lehtien lukemista ja uutisten katsomista. Osalla syy lehtien lukematta jättämiseen voi olla taloudellinenkin, mutta suurella osalla se on itsensä suojelumekanismi. Vähemmästäkin ahdistuu, kun päivittäin saa lukea masentavia uutisia niin maailman, Suomen kuin kuntien taloudesta tilanteesta ja työpaikkojen menetyksistä.

 

Yhden viikon aikana Kotkassa tapahtui useita surullisia asioita: 120 vuotta toiminut pullotehdas lopetti toimintansa, pumpputehdas vähensi noin sata työntekijää, sataman ja Ahlströmin YT-neuvottelut koskettavat satoja.  Nyt viimeisimpänä Stora Enso ilmoitti lopettavansa vielä Sunilan tehtaan ja laittavansa Kotkan tehtaan myyntiin. Jos myyntitavoitteita ei neljässä kuukaudessa saavuteta, lopputulosta ei työntekijöiden ole vaikea ennustaa. Samaan aikaan pienempiä yrityksiä kaatuu erityisesti isompien yritysten mukana. Tuskin uskallan ajatella työttömyysprosentin suuruutta vuoden vaihteessa.

 

Tilanteessa on ainakin kahdenlaisia suuria ongelmia: ihmisten ja perheiden selviäminen ja toisaalta kunnan suoriutuminen palvelutehtävistään. Samalla kun kunnan verotulot olivat jo alkuvuodesta tippuneet 8 miljoonaa euroa eikä parempaan päin olla menossa tuloverojen eikä yhteisöverojen osalta vielä pitkään aikaan, kasvaa palvelujen tarve kuten aina taantuman aikaan. Näin on erityisesti kunnassa, jossa ikääntyvien osuus väestöstä on huomattavasti keskimääräistä suurempi. Huoltosuhde siis heikkenee entisestään. Samaan aikaan toimeentulotukea saavien määrä kasvaa ja tulee kasvamaan yhä. Työttömyyden hoidon kustannukset kasvavat entisestään. Kunnat ovat lirissä.

 

Työttömiksi jäävien uudelleenkoulutus ja työllistyminen tulevat yhä vaikeammaksi, kun työttömien määrä on näin suuri samaan aikaan. Toisena haasteena on, että lähes kaikki menetetyt työpaikat ovat teollisuudesta ja paljolti miesvaltaisilta aloilta, joissa ammattitaito ja osaaminen ovat hyvin samantapaista. Jo edellisen laman jäljiltä on Kotkassa voitu nähdä työttömyyden ja toisaalta leikkausten jättämät jäljet silloisiin lapsiin eli nykyisiin nuoriin. Nämä lapset ovat nyt jo alle 20 vuodessa kokemassa uutta lamaa. Samalla lapsiperheiden köyhyys on Kotkassa muuta maata yleisempää. Vuosina 2007 – 2008 köyhyys vain lisääntyi, vaikka talous kasvoi.

 

Tietäen kaiken tämän ihmiset tarvitsevat aika paljon voimavaroja ja luottamusta tulevaan, jotta he jaksavat nähdä ne pienetkin hyvät asiat niin henkilökohtaisessa elämässä kuin lähiympäristössä. Nyt on kehitettävä uutta tekemistä ja mahdollisuuksia uusille työpaikoille. Ei ole syytä syyttää työttömäksi jääviä eikä työssä yhä jatkavia ansaituista palkoista. Emme halua syyttää myöskään kuntia tuhlailusta. Olemme kaikki samassa veneessä. Ja vaikka vielä mennään aika lujaa hyvin kiviseltä tuntuvaa koskea alas, laskevat kaikki joet joskus tyynnyttävälle merelle.