Euroopan väliaikainen ja pysyvä vakausrahasto on ollut keskipisteenä viime aikojen keskusteluissa. Vähemmälle huomiolle on jäänyt Saksan ja Ranskan aloitteesta tehty kilpailukykysopimus eli eurosopimus.

Eurosopimus on merkittävä poliittinen sopimus. Sillä halutaan heikentää julkista valtaa ja vahvistaa markkinoiden valtaa. Sopimuksen luonne sopii hyvin oikeistovoimille, jotka ovat vallalla Euroopassa. Asiaa valmisteltiin myös Suomessa, jossa Euroopan oikeistojohtajat kokoontuivat muutama viikko sitten.

Pääministeri Kiviniemen mukaan eurosopimus on tarkoitettu heikoimmassa taloudellisessa tilanteessa olevien tueksi. Jokainen jäsenvaltio sitoutuu raportoimaan EU:lle, kuinka päästä yhteisesti sovittuihin seuraavan 12 kuukauden tavoitteisiin. Keinot tavoitteisiin pääsemiseksi ovat osin täysin vastakkaisia Lissabonin sopimuksen työn ja sosiaalisen Euroopan vahvistamiseksi. PES eli Euroopan Sosialidemokraattinen puolue on vastustanut vahvasti eurosopimuksen keinoja.

Jo tähänkin mennessä on ollut olemassa kasvu- ja vakaussopimus, johon on kirjattu hyvät tavoitteet, kriteerit ja keinot, mutta niistä on luistettu. Yhteisten kriteerien laadinnassa on monia ongelmia, sillä maiden taloudet ja järjestelmät eroavat toisistaan merkittävästi.

Tehty sopimus, johon Suomi on nykyisen hallituksen allekirjoittamana sitoutunut, vahvistaa jo noudatettua oikeistolaista talous- ja sosiaalipoliittista linjaa. Nyt toimintaa vahvistetaan eurosopimuksen varjolla.

Eurosopimuksen tavoitteet ovat kannatettavia. Keinot eivät sen sijaan kestä päivänvaloa. Keinoina ovat kotimaassakin oikeiston käyttämät tutut tasaverotus, eläkejärjestelmän heikentäminen ja julkisen sektorin tuottavuuden parantaminen. Kilpailukyvyn parantamiseksi vahvistetaan paikallista sopimista, julkisen sektorin palkkakehitys pidetään maltillisena samalla kun tuottavuutta lisätään. Tuottavuutta lisätään avaamalla suljettuja sektoreita ja poistamalla vähittäismarkkinoita koskevat rajoitukset kuten aukioloajat. Samalla koulutusjärjestelmien ja tutkimus- ja kehitystoiminnan edistämiseksi sekä liiketoimintaa koskevien oikeudellisten käsittelyjen helpottamiseksi tarvitaan rajoitusten poistamista.

Toisena on työllisyyden edistäminen. Oikeiston keinoina ovat verotuksen painopisteen siirtäminen työn verotuksesta kulutuksen verottamiseen eli tasaveroon sekä pimeän työn vähentäminen ja joustoturvan lisääminen.

Kolmantena on julkisen talouden kestävyyden vahvistaminen. Keinoina tähän on arvioida eläkkeiden ja sosiaalisten etuuksien kestävyys sekä kansalliset finanssipolitiikan säännöt. Muina toimina on kokonaisuus, joka sisältää toimia verokoordinaatiosta ja rahoitusjärjestelmän vakaudesta.

Suomen hallitus oli ensisijaisesti valmis sitoutumaan tasaverotuksen lisäämiseen eli siirtämään painopistettä työn verotuksesta kulutusverotukseen. Nyt olemme sitoutuneet koko pakettiin. Nähtäväksi jää, kuinka ja milloin pääsemme takaisin sosiaalisen Euroopan rakentamiseen.