”Aktivoiva ja työllistävä” aktiivimalli

Suomalaiset ovat siitä hienoa kansaa, että kun koemme suurta epäoikeudenmukaisuutta, emme jää toimettomiksi. Tämä nähtiin syksyllä 2015 pakkolakeja vastustavana kansanliikkeenä ja nyt jälleen suomalaisten oikeudentuntoa koetellaan. Siitä kertoo aktiivimallin perumiseksi laadittu kansalaisaloite ja sen saavuttamat yli 140 000 allekirjoitusta sekä 10 000 osallistujaa mielenilmauksessa.

Kokemus epäoikeudenmukaisuudesta ja ”kyykytyksestä” on aiheellinen, sillä ihmisten toimeentuloa uhkaa leikkaus myös silloin kun syystä tai toisesta työnhaku ei ole onnistunut. Monet ovat kertoneet sadoista työhakemuksista joiden myötä ei ole päässyt edes haastatteluun ja nyt leimataan laiskaksi. Täysin kohtuuton uusi laki on myös niiden ihmisten osalta, joilla terveys, pitkät etäisyydet tai koulutuksen puute eivät mahdollista hakemaan avoinna oleviin paikkoihin.

On kuulunut väitteitä, että kukaan ei puuttunut aktiivimalliin ennalta vaan vasta jälkikäteen on huoli herännyt. Tämä ei pidä paikkaansa, sillä mallin epäoikeudenmukaisuuteen puuttui valmisteluvaiheessa jo SAK, käsittelyn aikana SDP:n työelämä- ja tasa-arvovaliokunnan ryhmä ja joulukuussa koko oppositio. Samoin keinoja työllisyyden parantamiseksi ilman rankaisua on esitetty koko kauden ajan, saamatta liiemmin tukea esityksille.

Aktiivimallin suurimmat työllisyysvaikutukset näyttää kohdistuvan byrokratian lisääntymiseen. KELA palkkaa mallin aiheuttaman lisätyön vuoksi 100 uutta henkilöä, tähän varataan 8 milj euroa. TE-keskusten avuksi on luvassa myös miljoonia, mutta tässä kohtaa mukaan otetaan ennen kaikkea yksityisiä työnvälitystoimistoja. Säästöjä ei ole muutoinkaan tulossa, sillä laskelmien mukaan toimeentulotuen ja asumistuen tarve kasvaa, kun työttömyysetuuksia leikataan.

Väite siitä, että lyhytaikaisia muutaman tunnin työpaikkoja löytyy jos niitä vain etsii, on tyrmätty myös yrittäjien puolelta. Kaikki työ vaatii osaamista, eikä ole mahdollista kenen tahansa kävellä sisään ilman perehdytystä, jolloin muutama tunti ei riitä.

On myös jo pitkään kuulunut kaikuja siitä, miten ammattiyhdistysliike ei välitä työttömistä vaan puolustaa vain työsuhteissa olevien etuja. Solidaarisuus on kuitenkin keskeinen arvo ay-liikkeelle ja nyt jos koskaan se näkyy. Ja nyt, kun aivan konkreettisella tavalla ay-liike nousee puolustamaan myös työelämän ulkopuolella olevia, nähdään siinäkin jotain väärää. Työttömän asia ei muka kuuluisikaan ay-liikkeelle.

Ay- liikkeen aktivoituminen on täysin ymmärrettävää. Kiky-sopimusta solmittaessa luvattiin, ettei uusia leikkauksia työttömyysturvaan tehdä. Ennen Suomessa on totuttu siihen, että se mikä työmarkkinajärjestöjen ja hallituksen kesken sovitaan, se myös pitää. Nykyisen hallituksen aikana sopimuksista ei enää pidetä kiinni.

Akiivimallin aiheuttama vastustus ja ihmisten oikeudenmukaisuuden tunteeseen tullut kolahdus huipentuivat perjantain mielenosoitukseen ja useita aloja koskevaan lakkoon. Koska Suomessa yleensä lakkoillaan vähemmän kuin monessa muussa Pohjoismaassa tai Euroopan maassa, on tämä merkki siitä että nyt on aivan aidosti yhteiskunnassamme tehty sellainen käsittämättömän epäoikeudenmukainen laki, jota kansalaiset eivät katso suomalaiseen yhteiskuntaan kuuluvan.